Suorittajan joulu

Miksikö olen kertonut olevani toipuva suorittaja? Siksi, että en usko (ainakaan omalla kohdallani), että teema olisi koskaan “valmiiksi taputeltu” ja takuuvarmasti taakse jäänyttä elämää. Suorittamisen taustalla on lukuisia vaikuttimia, yksilöllisiä ja ympäristöstä tulevia. Kirjoittelen niistä joku toinen kerta tarkemmin.

Halusin juuri tänään, joulun lähestyessä vauhdilla, jakaa pari ajatusta vaaran paikoista, joihin itse törmään säännöllisen epäsäännöllisesti.

Joulu on itselleni rakas ja ehkä juuri siksi se herätteleekin uinuvaa suorittajaa unestaan. On vaikea asettaa rajoja sellaiselle asialle, joka on sydäntä lähellä.

“Teen vielä tämän. Tämä nyt ainakin pitää olla. Häntä pitää ehdottomasti muistaa. Näitä haluan joulupöytään, kuusen alle, ikkunoihin, läheisille, pihamaalle..” En tarkoita, että haluaisin enää ahnehtia kaikkea mahdollista jouluuni, mutta monesta pienestäkin asiasta alkaa muodostua melkoinen vuori tekemistä ja muistamista.

En olen ihan kauhean innostunut juuri nyt esille tursuilevasta somamaailmasta, jossa mitä ihanimmissa tunnelmissa filtteröityinä hymyillään suu korvissa ja kerrotaan, miten "vähän minä stressaan ja suoritan, vain fiilistelen kynttilän valossa rakkaiden kanssa elämästä nauttien jne.”

Viesti on tietysti mitä ihanin, mutta erityisesti uupunut suorittaja, jonka voimavarat ovat vähissä ja joulutunnelma pelkkä kaukainen haave, ei ehkä pääse nappaamaan tästä ihanasta fiiiliksestä kiinni.

Muistan vuosia sitten, miten meillä kotona pestiin pirtti katosta lattiaan. Leivottiin, koristeltiin, laulettiin, muisteltiin, putsattiin ja puunattiin. Se oli mitä ihaninta aikaa. Herkkänä lapsena kuitenkin havaitsin, miten äitini antoi aivan kaikkensa perheen joulun onnistumiseksi. Aattona hän olikin aivan loppu ja pyhät kuluivat sairastaessa tai vähintään petin pohjalla. Oliko se kaiken vaivan arvoista?

Aika moni meistä haluaa olla osa rakkaiden perinteiden jatkumoa. Sehän on ihanaa. Minäkin haluan!

Mikä siis neuvoksi, kun olet rättipoikki ja silti haluaisit joulusta joulun? Oma neuvoni, on kääntyä hetkeksi sisäänpäin ja sulkea kaikki ympäriltä ja mediasta tulviva enemmän tai vähemmän todenperäinen visuaalinen ärsykevirta.

Vieläkö osaat kuunnella, mitä sydän sanoo? Mitä se juuri nyt kaipaa? Mikä on todellisuudessa tärkeää? Oletko ehkä itse luonut tarpeen suorittaa joulusi?

Ehkä voisit kirjoittaa ylös muutaman tärkeimmän asian, joka sydämessäsi tuntuu tärkeimmältä. Tämän voi tehdä perheenkin kesken, kukin omat tärkeimmät toiveensa kirjaten. Kaikki muu saa olla toisarvoista. Ehkä tässä voisi olla yksi resepti siihen, miten “sydämeeni joulun teen.”

Lempeyttä joulun odotukseesi!

PS. Olen laatinut suorittamisen kierteeseen eksyneelle Herkän Suorittajan Pienen Selviytymisoppaan! Aihe on erityisen ajankohtainen näin joulun alla. Käy kurkkaamassa lisää, jos aihe kiinnostaa sinua. Klikkaa tästä!

***

Juttelemme Ilonkilsojen Annen kanssa herkkyysteemasta Iloa ja Balanssia erityisherkille -keskustelukanavallamme. Löydät meidät Youtubesta ja Spotifysta.