Elämä on jatkuvaa luopumista isossa ja pienessä mittakaavassa. Toisin sanoen taukoamatonta muutosta. Vain silmäräpäys ja kaikki on muuttunut. Paluuta ei ole entiseen. Elämä tapahtuu, halusit tai et.

Olen vuosien mittaan kehittänyt itselleni ensin tiedostamatta ja sitten tietoisesti äärettömän tärkeän työkalun: läsnäolevan ja tietoisen kävelyn menetelmän. Se oli ehkä tärkein yksittäinen apuväline, jonka voimin selvisin uupumuksen kierteestä. Nyt en enää osaa elää ilman sitä.

Kävellessäni tulin äärettömän tietoiseksi siitä, miten katoavaista ja hetkellistä kaikki todella on. Pilviin tuijotellessani havaitsin, miten muutamassa sekunnissa näkymä oli muovautunut uudenlaiseksi. Joka aamu kävelylle lähtiessäni huomasin, että maisema oli hienovaraisesti muuttunut.

Sitä voi äkkiseltään ajatella, että taivaalle tähyäminen olisi turhaa hommaa ja ajan hukkaa. Minusta se on yksi parhaita tapoja viettää hetki silloin tällöin. Parhaassa tapauksessa voit palata mielessäsi lapsuuden kesiin, kun tuijottelit valkoisia poutapilviä ja löysit niistä mitä ihmeellisempiä hahmoja ja olentoja. Miten vapauttavaa!

Nykyään ehkä puhutaan tässä hetkessä elämisestä jo liiankin kanssa, ihan kyllästymiseen asti. Sillä on syynsä ja tehtävänsä. Onkin ihan toinen juttu lukea aiheesta ja kuunnella mielenkiintoisia podcasteja kuin toteuttaa läsnäolon taitoa arjessaan, jokapäiväisessä elämässä.

On kovin helppoa antautua virran vietäväksi. Sitä sukeltaa laput silmillä suorittamisen harmaaseen tunneliin, jonka päästä odottaa löytävänsä valoa. Joskus tunnelin pää karkaa aina vain kauemmas ja kauemmas. “Kun selviän tästä ja tuosta.. Sitten kun saan tämän tehtyä.. Kunhan loma alkaa.. Ensi kuussa varmasti jo helpottaa..”

Harmaassa tunnelissa ei ole maisemaikkunoita eikä kauniita, virvoittavia taukopaikkoja. Kaikki muu, toisin sanoen elämä jää näkemättä, kokematta, huomaamatta ja aistimatta. Tunnelissa tallustaja päätyy raahautumaan. Moni uupuu ennen pitkää. Minäkin.

On aika vaikea nakertaa tunnelin seinään ovea, jos siihen ei ole voimia tai ylipäänsä halua. Jos kehon ja mielen viestit vaientaa kuoliaaksi, ollaan jo aika pitkällä menossa vikasuuntaan. Toisille stop-merkki tulee aiemmin kuin toisilla. Edessä on pysähtymisen paikka.

Sydämestäni toivon, että löydät halua ja voimia kääntää tänään katse pois kengän kärjistä. Se on valinta, sinun valintasi. Katso ylös, ihastele hetki vaihtuvaa taivaallista taidenäyttelyä. Ajatelle, mistä olisit voinut jäädä paitsi!

***

Juttelemme Ilonkilsojen Annen kanssa herkkyysteemasta Iloa ja Balanssia erityisherkille -keskustelukanavallamme. Löydät meidät Youtubesta ja Spotifysta.