Sisäänpäin kääntyminen voidaan ymmärtää monella eri tapaa. Sen voi nähdä itsetutkiskeluna, mutta myös omaan itseen käpertymisenä, jopa eristäytymisenä. Löydän omasta arjestani nämä kaikki aina aika ajoin.

Sisäänpäin kääntyminen on tarpeellista ja hyödyllistä meille ihan jokaiselle. Silti se voi erityisesti herkkää ihmistä kutsua liiaksikin. Silloin se alkaa muuttua vetäytymiseksi ja välttelemiseksi.

Ja toisaalta, jos et malta suoda itsellesi hetkeä kääntyä sisäänpäin, olla “kahden itsesi kanssa,” on aika vaikea tavoittaa todella sitä, mitä kehosi ja mielesi kaipaavat. Meidän on helppoa elää elämäämme ulkoapäin ohjattuna, muiden odotusten ja mallien mukaisesti. Oletamme ehkä itsekin, että juuri näin tulee toimia, kelvataksemme muille ja siinä samalla itsellemme.

Tällaiset marraskuun “hämäränhyssyt” jotenkin luonnostaan kutsuvat vetäytymiseen. Luonto vetäytyy levolle ja eräänlaiseen seisahtuneeseen tilaan. Oma arkemme ei juuri tässä ajassa anna tilaisuutta myötäillä luonnon syklisyyttä, joka meillekin olisi kuitenkin luontainen.

Siksi juuri pienetkin rauhoittumisen hetket, tuokiot itsesi äärellä ilman mitään vaatimuksia, ärsykkeitä ja hälinää, antavat mahdollisuuden latautua ja palautua. Pysähdy esittämään kysymys: “Mitä minulle kuuluu?” Ja malta kuunnella vastaus.

***

Juttelemme Ilonkilsojen Annen kanssa herkkyysteemasta Iloa ja Balanssia erityisherkille -keskustelukanavallamme. Löydät meidät Youtubesta ja Spotifysta.