Aika jännä..

Itselle joulunaika edustaa pysähtyneisyyden tilaa. Kun sen itselleen lopulta sallii, tuntuu, että aika seisahtuu niin itsessä kuin ympärilläkin. Vähintäänkin kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä.

Kun pysähtyneisyys jatkuukin niin pitkään, että se alkaa haitata arkea, pitäisi saada kammettua itsensä takaisin normaaliin päivärytmiin. Keho saattaa laahata perässä, vaikka mieli komentelee jo liikkeelle.

Olen huomannut itsestäni ja myös asiakkaistani, että joulutauko (niin hyvää kuin se tekeekin) aiheuttaa helposti herpaantumisen myös itsestä huolehtimisesta. Paluu arkeen ja hyvinvoinnista huolehtimisen äärelle ei tapahdukaan välttämättä sormia napsauttamalla.

On niin helppoa siirtää vaikkapa joogamatolle paluuta tai hermostoa tasapainottavaa hoitoa aina viikko kerrallaan eteenpäin. (Toki joulu käy lompakonkin päälle, joten alkuvuosi usein ohjaa säästäväisyyteen.) Olen tätä paljon vuosien mittaan pohtinut ja seuraillut itseäni.

Meitä on karkeasti eriteltynä kolmea vuodenvaihdetyyppiä (pohtimiseni tulos):

1. Ne, jotka tekevät uudenvuodenlupauksia, lähtevät suurella innolla ja inspiraatiolla aloittamaan uutta, kokeilevat kinkunsulattelumenetelmiä, pursuilevat energiaa ladatuilla akuillaan ja ovat innolla aloittamassa puhtaalta pöydältä.

2. Ne, jotka viipyilevät pysähtyneisyydessä ja lopulta eivät meinaa saada itsestään irti mitään ylimääräistä. On vaikea palata entisiin rutiineihin. Tekisi mieli kääntää kylkeä, kuin nalle talviunillaan.

3. Ne, jotka eivät ymmärrä yhtään, mistä puhun. Ne, jotka painelevat menemään entiseen malliin ja ovat siihen ihan tyytyväisiä.

Tunnustan rehellisesti, että olen kakkostyyppi, vaikka uusi vuosi myös inspiroikin minua mahdollisuuksillaan. Tässä parhaillaan yritän itseäni lempeästi potkia takamuksille palatakseni normaaliin päiväjärjestykseen.

Kakkostyyppien on myös hyvä malttaa pysähtyä senkin äärelle, miksi vetäytyminen ja käpertyminen kutsuu niin kovasti. Ehkä oletkin huomaamattasi käyttänyt voimavarasi niin vähiin, että kaipaat todella lepoa ja palautumista. Voi myös olla, että ei kerta kaikkiaan huvita. Ei sekään mikään rikos ole. Kaikki on sallittua, mutta herkällä korvalla, mitä keho ja mieli yrittävät sinulle viestiä.

Kakkostyyppien on myös hyvä malttaa pysähtyä senkin äärelle, miksi vetäytyminen ja käpertyminen kutsuu niin kovasti. Ehkä oletkin huomaamattasi käyttänyt voimavarasi niin vähiin, että kaipaat todella lepoa ja palautumista. Voi myös olla, että ei kerta kaikkiaan huvita. Ei sekään mikään rikos ole. Kaikki on sallittua, mutta herkällä korvalla, mitä keho ja mieli yrittävät sinulle viestiä.

Tunnistatko itsestäsi jonkun näistä tyypeistä? Vai oletko ehkä joku muu?

Iloa ja valoa alkaneeseen vuoteen!!

***

PS. Olen laatinut suorittamisen kierteeseen eksyneelle Herkän Suorittajan Pienen Selviytymisoppaan! Käy kurkkaamassa lisää, jos aihe kiinnostaa sinua. Klikkaa tästä!

***

Juttelemme Ilonkilsojen Annen kanssa herkkyysteemasta Iloa ja Balanssia erityisherkille -keskustelukanavallamme. Palaamme pian joululomalta! Löydät meidät Youtubesta ja Spotifysta.